Te waka, jihaa!
Se on maorin kielta ja tarkoittaa, etta soudetaan. Ja huudetaan jihaa peraan kun on niin hirmu kivaa. Tuota me huudettiin viime lauantaina matkalla maorikylaan. Kaytiin Roturuan lahella vierailulla maorikylassa, jossa maorit esittelivat muinaisia tapojaan ja kulttuuriaan, musisoivat ja illan paatteeksi tarjosivat tosi mahtavan ruoan. Se on ollut ehdottomasti yksin reissun kohokohdista!
Viime perjantaina aloitettiin meidan road trip. Taallahan on liikenne vasemmanpuoleinen, samoin myos vilkku ja pyyhkijat ovat eri puolilla kuin Suomessa. Ensimmaisen ajopaivan aikana nauroin pari kertaa vedet silmissa, kun Maria pisti ohituskaistalla pyyhkijat paalle vilkun sijaan :D
Liikenne on melko rauhallista ja nopeusrajoitukset alhaiset, joten ajaminen on sujunut hienosti taalla. Maisemat ovat kuin Taru Sormusten Herrasta -leffasta, joten odotan koko ajan koska hobitti hyppaa auton eteen :) Hobittien sijaan tiella on nakynyt paljon pienelainten raatoja ja jopa yksi lehmankin ruho.. Vihreiden kukkuloiden lisaksi auton ikkunasta nakyy lehmia ja lampaita. Paljon lampaita. Todella paljon lampaita.
Meidan road tripin eka pysahdyspaikka oli Waitomo, jossa kaytiin tsekkaamassa pari luolaa. Ensimmaisen luolan katto ja seinamat olivat taynna glow wormseja, eli "kiiltomatoja". Oli tosi upeaa istua veneessa matkaten vuoren sisalla menevaa jokea pitkin ihaillen "tahtitaivasta". Toinen luola oli muodostunut entisen vuoren lapi menneen joen tilalle ja oli taynna mahtavia kalkkikivimuodostelmia. Luolasta loytyi myos 20000 vuotta vanha sukupuuttoon kuolleen jattilinnun luuranko. Wau. Waitomon paiva paattyi ikimuistoiseen yohon autossa.
Roturuassa kavimme maorikylan lisaksi tsekkaamassa vulkaanisen maaperan ihmeita - geysireita, kraatterijarvia ja kuplivia mutalammikoita. Jalkimmaiset paastivat madantyneen kananmunan tuoksun itsestaan, joka levisi koko kaupunkiin. Ihkuu. Mutta kaikki nakemamme luonon ihmeet olivat erihienoja. Kavimme myos 1886 Tarawera-tulivuoren purkauksen alle jaaneessa kylassa ihmettelemassa luonnon voimaa.
Roturuasta pyyhalsimme maanantaina Tongariron luonnonpuistoon, jossa tarkoituksenamme oli tehda tiistaina Uuden-Seelannin kuuluisin paivavaellus, Tongariro Crossing, joka menee kahden tulivuoren valisesta solasta ja nousee 1900 metrin korkeuteen. Reitilla oli kuitenkin liikaa lunta ja kova tuuli, joten vaihdoimme reitin samanpituiseen (17 km) Tama Lakes -vaellukseen, joka nousee 1400 metrin korkeuteen tulivuorien valissa oleville kraatterijarville.
Suoriuduimme reitista reilussa viidessa tunnissa, vaikka maasto olikin valilla vaikeakulkuista ja tuuli ihan tappoa - pari kertaa meinasi kayda hassusti kun vuorilla tuuli niin kovaa, ettei alle 60-kiloiset tytot olisi sinne saaneet edes menna.. Toinen jarvista oli Ngauruhoe-tulivuoren (esittaa Sormusten Herrassa Mt Doomia) juurella ja nakymat olivat aivan uskomattomat. Henkilokohtaisesti eilinen paiva on ollut reissun kohokohta tahan mennessa. Tongariron reissun kruunaa tietysti yo ainoina asukkaina Batesin motellin henkisessa hostellissa, jossa ei ollut edes lammitys paalla :)
Tanaan ajoimme pitkan matkan Wellingtoniin. Vietamme taalla kaupunkielamaa perjantaihin ja sitten hylkaamme meidan mazda-perheautomme ja nappaamme etelasaarelta toisen tilalle. Kuvia lisailen tanne, kun loydan jostain nopeamman yhteyden. Kia ora!
Sukulaisille kovasti jaksamista perjantain muistotilaisuuteen. Olen hengessa mukana.
Viime perjantaina aloitettiin meidan road trip. Taallahan on liikenne vasemmanpuoleinen, samoin myos vilkku ja pyyhkijat ovat eri puolilla kuin Suomessa. Ensimmaisen ajopaivan aikana nauroin pari kertaa vedet silmissa, kun Maria pisti ohituskaistalla pyyhkijat paalle vilkun sijaan :D
Liikenne on melko rauhallista ja nopeusrajoitukset alhaiset, joten ajaminen on sujunut hienosti taalla. Maisemat ovat kuin Taru Sormusten Herrasta -leffasta, joten odotan koko ajan koska hobitti hyppaa auton eteen :) Hobittien sijaan tiella on nakynyt paljon pienelainten raatoja ja jopa yksi lehmankin ruho.. Vihreiden kukkuloiden lisaksi auton ikkunasta nakyy lehmia ja lampaita. Paljon lampaita. Todella paljon lampaita.
Meidan road tripin eka pysahdyspaikka oli Waitomo, jossa kaytiin tsekkaamassa pari luolaa. Ensimmaisen luolan katto ja seinamat olivat taynna glow wormseja, eli "kiiltomatoja". Oli tosi upeaa istua veneessa matkaten vuoren sisalla menevaa jokea pitkin ihaillen "tahtitaivasta". Toinen luola oli muodostunut entisen vuoren lapi menneen joen tilalle ja oli taynna mahtavia kalkkikivimuodostelmia. Luolasta loytyi myos 20000 vuotta vanha sukupuuttoon kuolleen jattilinnun luuranko. Wau. Waitomon paiva paattyi ikimuistoiseen yohon autossa.
Roturuassa kavimme maorikylan lisaksi tsekkaamassa vulkaanisen maaperan ihmeita - geysireita, kraatterijarvia ja kuplivia mutalammikoita. Jalkimmaiset paastivat madantyneen kananmunan tuoksun itsestaan, joka levisi koko kaupunkiin. Ihkuu. Mutta kaikki nakemamme luonon ihmeet olivat erihienoja. Kavimme myos 1886 Tarawera-tulivuoren purkauksen alle jaaneessa kylassa ihmettelemassa luonnon voimaa.
Roturuasta pyyhalsimme maanantaina Tongariron luonnonpuistoon, jossa tarkoituksenamme oli tehda tiistaina Uuden-Seelannin kuuluisin paivavaellus, Tongariro Crossing, joka menee kahden tulivuoren valisesta solasta ja nousee 1900 metrin korkeuteen. Reitilla oli kuitenkin liikaa lunta ja kova tuuli, joten vaihdoimme reitin samanpituiseen (17 km) Tama Lakes -vaellukseen, joka nousee 1400 metrin korkeuteen tulivuorien valissa oleville kraatterijarville.
Suoriuduimme reitista reilussa viidessa tunnissa, vaikka maasto olikin valilla vaikeakulkuista ja tuuli ihan tappoa - pari kertaa meinasi kayda hassusti kun vuorilla tuuli niin kovaa, ettei alle 60-kiloiset tytot olisi sinne saaneet edes menna.. Toinen jarvista oli Ngauruhoe-tulivuoren (esittaa Sormusten Herrassa Mt Doomia) juurella ja nakymat olivat aivan uskomattomat. Henkilokohtaisesti eilinen paiva on ollut reissun kohokohta tahan mennessa. Tongariron reissun kruunaa tietysti yo ainoina asukkaina Batesin motellin henkisessa hostellissa, jossa ei ollut edes lammitys paalla :)
Tanaan ajoimme pitkan matkan Wellingtoniin. Vietamme taalla kaupunkielamaa perjantaihin ja sitten hylkaamme meidan mazda-perheautomme ja nappaamme etelasaarelta toisen tilalle. Kuvia lisailen tanne, kun loydan jostain nopeamman yhteyden. Kia ora!
Sukulaisille kovasti jaksamista perjantain muistotilaisuuteen. Olen hengessa mukana.
postannut Piritta klo 08:48
0 avautumista:
AVAUDU:
Lähetä kommentti