I heart Sydney
Viimeinen viikko Sydneyssä käsillä. Melko haikeaa.
Multa on kyselty, miksi on haikeaa lähteä Sydneystä ja mitä mulla tulee Sydneyssä ja Australiassa ikävä. Sydney on ollut mun koti viimeiset seitsemän kuukautta ja olenkin kotiutunut tänne erittäin hyvin. Suurin syy tähän on ollut itse australialaiset - ihmiset ovat iloisia, ystävällisiä, hauskoja ja rentoja ja heitä tuleekin suurin ikävä. Kaduilla ei tule ihmisiä vastaan kulmat kurtussa ja julkisissa kulkuvälineissä toisilleen tuntemattomat ihmiset tarinoivat keskenään. Ja mikä onkaan mukavampaa, kun istut krapulassa katukahvilassa aamupalalla ja homotarjoilija tulee kehumaan hiuksiasi tai vaatteitasi ja kehu johtaa vartin keskusteluun molempien kotimaista ja norjalaisista miehistä :D
Toinen, mitä tulee ikävä, on se yleinen rento ilmapiiri, joka täällä vallitsee kaikkialla. Jos jonkun asian voi hoitaa huomenna, unohda se täksi päiväksi ja relaa vähän. Ja ketään ei kiinnosta, jos kävelet keskustan läpi kotiin tanssitunnin jälkeen hikisenä verkkareissa ja treenitopissa tai jos käyt paljasjaloin ruokakaupassa. Ja mihin ikinä menetkin ja mitä ikinä sulla onkaan päällä, flipflopit (thongs) ovat oikeaoppiset jalkineet. Gotta love 'em!
Ja tietysti tulee ikävä tätä ilmastoa, vaikka talven tyttö olenkin. Keskitalvi on nurkan takana ja ulkona paistaa aurinko ja on 25 astetta lämmintä. Need I say more?
Ja mainitsinko jo, kuinka halpaa (Suomeen verrattuna) matkustaminen on tässä jättimäisessä maassa?
Vaikka tätä toista kotia tuleekin ikävä, on ihana tulla kotiin. Se, mitä täällä Sydneyssa ei ole, ovat perhe ja ystävät. Ja ruisleipä. Kotiinpaluun lähestyessä mun yöunet ovat käyneet rauhattomiksi, kun ennen nukahtamista mietin, kuinka ihanaa onkaan nähdä kaikkia ystäviä ja sukulaisia kotona ja mitä kaikkea kivaa me tullaankaan yhdessä tekemään.
Mutta ennen kotiinpaluuta teen unelmaloman pohjoiseen Suurelle Valliriutalle. Lennän Cairnsiin ensi maanantaina ja teen siellä kolmen päivän sukellusreissun riutan ulkoreunalle. Luvassa on 9 päivä- ja 2 yösukellusta, kilpikonnia, haikaloja ja maailman eniten korallia. Ihanaa! Maria ja Roisin tulevat myös Cairnsiin ensi viikolla, joten me juhlitaan tyttöporukalla mun läksiäisiä perjantaina. Parempaa seuraa ei voisi toivoakaan! Ja ehkä Aino ja Petterikin eksyvät pohjoiseen silloin, who knows.
Palaan Sydneyyn vielä kahdeksi yöksi ennen lähtoä, että ehdin jättämään kunnon hyvästit tälle upealle kaupungille. Maanantaina 11.6. iltapäivällä lähtee mun lento pois Australiasta Bangkokia kohden. Yöllä tankataan Bangkokissa ja jatketaan suoraan Lontooseen. Ne rahat, mitä on pohjoisen lomailun jälkeen jäljellä, palavat ihan varmasti Lontoossa shoppaillessa ja tiistai-iltana päätänkin sitten yhdeksän kuukauden reissuni Helsinkiin. Saavun Suomeen lennolla BA0798, joka laskeutuu klo 23.15. Saa tulla vastaan kentälle, jos siltä tuntuu :)
Kahden viikon päästä nähdään, kaverit! I heart you too, dolls!
Multa on kyselty, miksi on haikeaa lähteä Sydneystä ja mitä mulla tulee Sydneyssä ja Australiassa ikävä. Sydney on ollut mun koti viimeiset seitsemän kuukautta ja olenkin kotiutunut tänne erittäin hyvin. Suurin syy tähän on ollut itse australialaiset - ihmiset ovat iloisia, ystävällisiä, hauskoja ja rentoja ja heitä tuleekin suurin ikävä. Kaduilla ei tule ihmisiä vastaan kulmat kurtussa ja julkisissa kulkuvälineissä toisilleen tuntemattomat ihmiset tarinoivat keskenään. Ja mikä onkaan mukavampaa, kun istut krapulassa katukahvilassa aamupalalla ja homotarjoilija tulee kehumaan hiuksiasi tai vaatteitasi ja kehu johtaa vartin keskusteluun molempien kotimaista ja norjalaisista miehistä :D
Toinen, mitä tulee ikävä, on se yleinen rento ilmapiiri, joka täällä vallitsee kaikkialla. Jos jonkun asian voi hoitaa huomenna, unohda se täksi päiväksi ja relaa vähän. Ja ketään ei kiinnosta, jos kävelet keskustan läpi kotiin tanssitunnin jälkeen hikisenä verkkareissa ja treenitopissa tai jos käyt paljasjaloin ruokakaupassa. Ja mihin ikinä menetkin ja mitä ikinä sulla onkaan päällä, flipflopit (thongs) ovat oikeaoppiset jalkineet. Gotta love 'em!
Ja tietysti tulee ikävä tätä ilmastoa, vaikka talven tyttö olenkin. Keskitalvi on nurkan takana ja ulkona paistaa aurinko ja on 25 astetta lämmintä. Need I say more?
Ja mainitsinko jo, kuinka halpaa (Suomeen verrattuna) matkustaminen on tässä jättimäisessä maassa?
Vaikka tätä toista kotia tuleekin ikävä, on ihana tulla kotiin. Se, mitä täällä Sydneyssa ei ole, ovat perhe ja ystävät. Ja ruisleipä. Kotiinpaluun lähestyessä mun yöunet ovat käyneet rauhattomiksi, kun ennen nukahtamista mietin, kuinka ihanaa onkaan nähdä kaikkia ystäviä ja sukulaisia kotona ja mitä kaikkea kivaa me tullaankaan yhdessä tekemään.
Mutta ennen kotiinpaluuta teen unelmaloman pohjoiseen Suurelle Valliriutalle. Lennän Cairnsiin ensi maanantaina ja teen siellä kolmen päivän sukellusreissun riutan ulkoreunalle. Luvassa on 9 päivä- ja 2 yösukellusta, kilpikonnia, haikaloja ja maailman eniten korallia. Ihanaa! Maria ja Roisin tulevat myös Cairnsiin ensi viikolla, joten me juhlitaan tyttöporukalla mun läksiäisiä perjantaina. Parempaa seuraa ei voisi toivoakaan! Ja ehkä Aino ja Petterikin eksyvät pohjoiseen silloin, who knows.
Palaan Sydneyyn vielä kahdeksi yöksi ennen lähtoä, että ehdin jättämään kunnon hyvästit tälle upealle kaupungille. Maanantaina 11.6. iltapäivällä lähtee mun lento pois Australiasta Bangkokia kohden. Yöllä tankataan Bangkokissa ja jatketaan suoraan Lontooseen. Ne rahat, mitä on pohjoisen lomailun jälkeen jäljellä, palavat ihan varmasti Lontoossa shoppaillessa ja tiistai-iltana päätänkin sitten yhdeksän kuukauden reissuni Helsinkiin. Saavun Suomeen lennolla BA0798, joka laskeutuu klo 23.15. Saa tulla vastaan kentälle, jos siltä tuntuu :)
Kahden viikon päästä nähdään, kaverit! I heart you too, dolls!
postannut Piritta klo 07:05
0 avautumista
